Ensimmäiseksi on todettava, että bengali on aktiivinen kissa. Siis todella aktiivinen. Aktiivinen isolla A:lla. Tylsistynyt bengali tekee tuhoja ison tiikerin verran. Ja bengali tylsistyy helposti.
Tämä on yleistys, mutta pätee käytännössä kaikkiin bengaleihin - ainakin ensimmäisten elinvuosien aikana.
Suurin osa bengaleista on myös hyvin älykkäitä. Älykkyys on mukava ominaisuus, mutta bengali oppii huonoille tavoille äärimmäisen nopeasti. Tästä esimerkkinä yöterrorisointi; bengali saattaa jo ihan nuorena kokeilla onneaan ja ryhtyy maukumaan ja elämöimään keskellä yötä. Epätoivoinen ja unelias omistaja antaa kissalle ruokaa ja kissa hiljenee syömään. Sama ralli toistuu melko varmasti myös seuraavana yönä ja kissan ruokailtua, herättää bengali omistajansa välittömästi uudestaan. Osa väsyneistä omistajista huutaa tai anelee kissaa hiljentymään tai lähtee jopa jahtaamaan raivostuttavaa karvakorvaa ympäri asuntoa. Kissalle palkinto ei ole niin mukava, kuin mitä täysi ruokakuppi olisi, mutta huomio ja hauska jahtaamisleikki toimivat myös kannustimena toistaa käytöstä hamaan tulevaisuuteen.
Moni bengali tykkää myös avata kaappeja (ja syödä ja pureskella koko kaapin sisältö tai vähintään levittää kaikki ympäri taloa), varastaa ihmisten ruokia, tuhota kasveja, jyrsiä vaatteita (etenkin villasukkia), kynsiä huonekaluja, neillä Legoja, roikkua verhoissa, tiputella tavaroita (etenkin ne perintöposliinit) jne jne. Lista on käytännössä loputon. Bengalit ovat näiden ominaisuuksien takia myös melko tapaturma-alttiita, eli lompakon pohjalla on syytä pitää sen verran kolikoita jemmassa, että kissan saa kiikutettua lauantai-sunnuntai välisenä yönä päivystykseen. Jostain syystä kaikki tapaturmat nimittäin tapahtuvat päivystysaikaan...
Tässä vaiheessa lukija varmasti miettii, että miksi ihmeessä kukaan ottaisi bengalin vapaaehtoisesti lähellekään kotiaan.
No, ensinnäkin bengalit ovat eloisimmillaan ensimmäiset 1-2 vuotta ja tavanomaisesti kissat rauhoittuvat tämän jälkeen huomattavasti. Urokset taantuvat yleensä naaraita letkeämmiksi. Hyvällä huumorintajulla varusteltu omistaja pärjää nuo ensimmäiset 1-2 vuotta menettämättä järkeään ja saattaa jopa saada monet hyvät naurut pennun toilailuista.
Toiseksi bengalille on kyllä mahdollista järjestää kotona mielekästä tekemistä niissä määrin, että kissa ei pistä sisustusta uusiksi, mutta bengalikaveri (tai jokin toinen hyperaktiivinen rotu, esim. cornish rex, korat tai abyssinialaien) auttaa huomattavan paljon. Kahta eloisaa kissaa on myös kivaa seurailla ja omatunto kolkuttaa työpäivien aikana paljon vähemmän.
Kolmanneksi bengali on valtavan kaunis kissa. Vaikka bengali ei missään nimessä toimi paikallaan pönöttävänä sisustuselementtinä, on sitä mielenkiintoista seurata ja se on ilo silmälle.
Luonnollisesti bengali tarjoaa omistajansa elämään myös kaikki tavanomaiset kissanomistajan edut lämpimistä halauksista kovaan kehräykseen. Eloisan ja rohkean luonteen takia bengali on myös yleensä loistava lemmikki lapsiperheeseen ja tulee hyvin juttuun myös koirien kanssa.
Moni aikaisemmin esimerkiksi maatiaiskissoja omistanut kokee ensimmäisen bengalinsa kanssa pienen järkytyksen - onpa muutama jopa sanonut, ettei ikinä uskoisi eläimiä saman lajin edustajiksi, sillä bengali on niin... öö... mielenkiintoinen.
Kaikkia näitä seikkoja tulee punnita tarkasti ja pelkän ulkonäön takia bengalia ei missään nimessä kannata hankkia perheenjäseneksi!
Millaisen ihmisen kannattaa hankkia bengali?
Kokemukseni perusteella bengali sopii parhaiten erinomaisen huumorintajuiseen ja boheemiin kotitalouteen, jossa elämä ei aina ole niin vakavaa. Lapset ja koirat ovat ehdottomasti bonus, sillä todennäköisesti koira ja taaperoikäiset ovat jo ehtineet tuhoamaan kodin arvoesineet ja kaivelemaan kukkamullat matolle, heh heh.
Bengali tuo omilla metkuillaan hauskaa lisämaustetta elämään ja onhan tuollainen syliin käpertyvä "taskuleopardi" aika valloittavan ihanaa seuraa.